Kevät keikkuen tulevi

Olin katsellut likaisia ikkunoita jo tovin. Miettinyt aamulla sälekaihtimia ylös vetäessäni, että nämäkin pitäisi pestä. Jättänyt arjen muiden askareiden keskellä asian kuitenkin tuonnemmaksi odottamaan. Eilen työpäivän jälkeen pyöräytin helppoa arkiruokaa uuniin ja kaivelin ikkunanpesuvälineet kaapeista. Tuntia myöhemmin istuin syömässä tyytyväisenä ruokapöydän ääressä katsellen samalla ulos kirkkaitten ikkunaruutujen läpi.

Talven pimeyden ja levon jälkeen keväinen ikkunoiden pesu on minulle samalla sielun kuurausta. Puhtaista ikkunoista näen selkeämmin, minne olen menossa, ja kodin tavaroiden löytäessä paikkansa myös mieleni asettuu uuteen järjestykseen. Näistä syistä kai kotini on useammin järjestyksessä kuin kaaoksessa. Alan voida huonosti, jos epäjärjestys ja epäsiisteys jatkuu liian pitkään. Harmoninen ympäristö puolestaan tuntuu lisäävän myös tasapainon tunnetta omaan olemiseen. Ajattelen, että käyn jatkuvaa vuoropuhelua ympäristöni kanssa. Koetko sinä ympäristösi samoin?

Toinen kevään merkki kotonani on uuden kasvukauden seuraaminen. Esikasvatus alkaa usein jo tammi-helmikuun vaihteessa chilin siementen kylvöllä. Siementen kasvun seuraaminen on myös pieni kärsivällisyysharjoitus maailmassa, jossa kaikki tapahtuu niin nopeasti. Sään lämmetessä siirryn seuraamaan kevään merkkejä luontoon. Ilahdun nähdessäni ensimmäiset pörröiset pajunkissat ja varhain keväällä esiin nousevat lumikellot. Ne vahvistavat elämän virtaa myös minussa. Myös jäiden lähtö merestä nostaa minussa vahvaa vapauden ja onnen tunnetta.Tästä aiheesta kirjoittelin jo viime vuonna tarkemmin.

Talven pimeän, levon ja hiljaisuuden jälkeen alamme laajenemaan, kasvamaan ja luomaan. Alkuun kasvu ja muutos on hidasta. Chilin siemenkin vaatii oman aikansa mullan alla jaksaakseen kurottautua ruukun pinnalle ja kohti valoa. Jään sulaminen ja veden vapautuminen jään kahleesta on myös prosessi, joka ottaa askeleita eteen ja taakse. Niin kuin sanonta menee: Kevät keikkuen tulevi. Liike ei koskaan ole ainoastaan eteen ja ylöspäin. Kevät muistuttaa meitä tästä. Me laajenemme ja supistumme, kehitymme ja otamme askeleita taaksepäin. Keikumme ja horjahtelemme pohtiessamme mennäkö tähän vai tuohon suuntaan. Kevään voiman kasvaessa myös muutoksen voima etenee. Sinäkin laajenet, kasvat ja muutut koko ajan. Usein näitä muutoksia on vain helpompi havaita jälkikäteen. Jos koet siis jollain tavoin vain polkevasi paikallaan, ole kärsivällinen ja huoleti. Joskus on matkattava kauas, nähdäkseen lähelle.

Tänä keväänä olen tuntenut poikkeuksellisen vahvaa kiitollisuutta ja onnellisuutta kevään edistymistä seuraillessani. Viime vuonna kevättäni varjosti isäni vakava sairastuminen. Vaikka koin myös tuolloin saavani voimaa, tukea ja lohtua ympärillä esiin puskevasta vehreydestä, tuntui ylläni silti roikkuvan surun ja haikeuden harmaa verho, joka väritti kaikkea olemassaolollaan. Tuon kaiken muistaessani osaan nauttia nyt entistä syvemmin kuplivasta kepeyden tunteesta, jonka kasvojani lämmittävä aurinko minussa esiin nostaa.

Monille meistä kevät voi olla raskasta aikaa. Tunnemme olevamme eri tahdissa luonnon ja toisten ihmisten kanssa, jotka pursuavat valoa ja energiaa. Tämä eritahtisuuden tunne, tunne siitä, että on jotenkin perustavanlaatuisesti toisenlainen kuin muut, voi entisestään lisätä huonovointisuuden tunnetta. Jos näin on kohdallasi juuri nyt, niin luota siihen, että tämäkin menee ohi. Kaikki vaikeudet väistyvät aikanaan.

Rakastan sitä, että kevään äänimaisema alkaa värittyä lisääntyvällä lintujen kevätkonsertilla. Tämä muutos maisemassa silittää sieluani ja lisää myös onnellisuuden tunnettani. Elämä tuntuu täydemmältä, minä laajenen luonnon mukana ja soin moninaisemmin sävelin. Toissapäivänä metrolle kiirehtiessäni pysähdyin aloilleni ja jäin katselemaan vieressäni olevan ison poppelin latvaan. Kuulin ihan varmasti ensimmäistä kertaa peipon laulua. En onnistunut kuulemaan laulua enää uudelleen saati näkemään lintua, mutta silti sydämessäni läikähti. Eilen kuulin sävelen, jota hetken mieltä kaiveltuani arvelin tikliksi. Pysähdyin taas ja tällä kertaa onnistuin myös näkemään iloisena ilta-auringon kultaamissa oksistoissa pyrähtelevät keltaisen kirjavat linnut. Tiklejähän ne. Tästäkin ilahduin valtavasti. Että ovat palanneet ja että tunnistin heidät, tuosta noin vain, muutamasta sävelestä. Se, että nuo linnut matkaavat kauas ja silti aina palaavat, luo uskoa ja pysyvyyden tunnetta elämään. Luottamusta siihen, että tietyt asiat jatkuvat ja ovat aina maailmassa, joka on niin kaoottinen ja epävarma toisinaan.

Mitä kevätpäiväntasaus sinulle merkitsee? Miten koet kevään ja lisääntyvät valon? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa oloosi ja mieleesi? Juhlistatko kevätpäiväntasausta jollain tapaa? Minä aion mennä kauppaan, ostaa kotiin kimpun keväänkukkia ja vaihtaa chilit kasvamaan isompiin ruukkuihin. En myöskään malta odottaa, että pääsen viikonloppuna Porvooseen tuttuun peltomaisemaan tarkastamaan, joko kiurut ja töyhtöhyypät ovat palanneet. Toivon, että myös sinä saat elämääsi iloa,lohtua, pysyvyyden ja turvan tunnetta jostain, mitä kevät tuo mukanaan.